Je suis trolli

Tammikuun 7. päivä kuluvaa vuotta tapahtunut terrori-isku Charlie Hebdo –lehden toimitukseen Pariisissa sai läntisen maailman johtajat puhumaan ja marssimaan sananvapauden puolesta. Mukana oli poliittista johtoa myös Suomesta. Kuka vielä muistaa aiheen ympärille kietoutuneen sananvapauskiihkoilun? Sananvapaudesta oltiin niin ylpeitä, että Je Suis Charlie –lausetta toisteltiin siellä sun täällä. Joillakin tahoilla haluttiin jopa kumota laki uskonrauhan rikkomisesta, että saisi kunnolla pilkata profeettoja. Sen sijaan ihan kaikenlaisia mielipiteitä ei meilläkään saa mennä sanomaan, sillä leimakirves heiluu armotta:

http://kioski.yle.fi/omat/venaja-trollit-suomessa

Kyseessä on tyyppiesimerkki artikkelista, jossa ei ole millään tavalla kyse objektiivisesti tarkastellusta trollauksesta yleisenä ilmiönä, vaan jutussa pitäydytään tarkkarajaisesti nimenomaan tietynlaisiin mielipiteisiin liittyvässä trollaamisessa. Edelleenkään ei myöskään sanallakaan mainita, että internet on väärällään aivan kaikenlaisia trolleja, kuten on ollut kautta vapaan ja anonymiteetin sallivan internetin ja keskustelupalstojen historian. Miltei jokainen ikäpolveni edustaja on keskustellut chateissa ja foorumeilla itsekin sekä nimellä että nimettömänä. Käytännössä meissä kaikissa siis asuu pieni trolli.

Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Petri Korhonen sanoo Kioskin jutussa, että ”jokaisen Venäjään tai Ukrainaan liittyvän suuremman uutisen yhteydessä nähdään piikki: trolliviestejä lähetetään aiempaan verrattuna moninkertainen määrä.” Jokainen, joka näitä uutiskommenttipalstoja on joskus lukenut, voi todeta, että trolliviestien piikki ei koske ainoastaan venäjämielistä trollausta. Esimerkiksi nimimerkkien takaa lähetetyt ”natoon ja heti” –sisältöiset viestit Venäjä-uutisten yhteydessä vaikuttavat vähintään yhtä systemaattisesti levitetyiltä. Samaan tapaan leviävät käsitykset Putinista sotahulluna imperialistina ja Venäjän näkökulmaa vähänkään ymmärtäviä bloggareita leimataan sosiaalisessa mediassa nimimerkkien takaa putinisteiksi, whataboutisteiksi ja ties miksi.

Sananvapaudessa mielipidevaikuttaminen on sallittua, jopa suotavaa. Myös Venäjä-kysymyksessä. Sananvapaus ja vapaa internet mahdollistavat ainakin toistaiseksi anonymiteetin suojista tapahtuvan verkkokeskustelun. Sitä voi joko pitää moraalisesti vääränä tai ei, mutta edes paatuneena arvorelativistina en kykene sellaiseen älylliseen epärehellisyyteen, että alkaisin jahtaamaan vain jotakin tiettyä agendaa ajavia trolleja, vaikka olisivat jonkun palkkalistoilla kaikki. Mikä estää Venäjän lisäksi muita suurvaltoja tai valtioita toteuttamasta tällaista toimintaa? Ne arvotko, jotka mahdollistavat kyseisen toiminnan? Jos anonymiteetin suojista tapahtuva keskustelu halutaan kieltää vahingollisena, se tulee sanoa ääneen. Jos vahingollisuus riippuu siitä, kuka esittää ja millaista asiaa, ollaan heikoilla jäillä. Mielipiteen perusteella leimaamisen kanssa ei pitäisi kenenkään sananvapauden vakavasti ottavan journalistin leikitellä! On vain hyväksyttävä se tosiasia, että sananvapaus kuuluu myös niille, jotka ovat omasta mielestä tyhmiä ja vääräuskoisia.

Kioskin jutussa todetaan, että ”Venäjä-trollaajat ovat yrittäneet vaikuttaa Suomen valtionjohtoon ja muihin julkisuuden henkilöihin.” Lienee paikallaan muistuttaa, että poliittisiin päättäjiin vaikuttamaan pyrkivä lobbaaminen on vaikkapa Brysselissä ja Washingtonissa miljoonabisnestä. Miksi me itkisimme internetin hiekkalaatikoilla tapahtuvista säälittävistä verkkovaikuttamisyrityksistä, kun esimerkiksi suuryritykset käyttävät poliittisten päättäjiemme voiteluun miljoonia vuosittain? Eikö Venäjä tee tätä valtionyritystensä kautta, vaan lähettää trollit huutelemaan nettiin? Entäpä sitten ideologisia agendoja ajavat puolueet, jotka pyrkivät mielipidevaikuttamaan, kukin omien kanaviensa kautta? Poliittisesti sitoutuneissa medioissa näkökulma eri asioihin on vahvasti värittynyttä, mutta ei suinkaan kaikkialla läpinäkyvää. Moni media ja yksittäiset toimittajat myös esiintyvät puolueettomina ja sitoutumattomina varsin valheellisesti.

Länsimaisissa demokratioissakin ammattipoliitikot, joille maksetaan verovaroista tuntuvia palkkioita, pyrkivät ajamaan asioita haluamiinsa suuntiin, mielipidevaikuttavat ja narahtavat valehtelusta tai muunnellusta totuudesta tasaisin väliajoin. Heidän puheidensa painoarvo on kuitenkin eri luokkaa, kuin anonyymin ja huonoa suomea kirjoittavan verkkotrollin. Länsimaiset tiedotusvälineet puolestaan itse levittävät kritiikittä – siihen lapsellisen sinisilmäisesti luottavalle kansalle – esimerkiksi Yhdysvaltain ”tiedustelutietoa”, jonka turvin sikäläinen hallinto voi halutessaan perustella hyökkäyksen mihin tahansa, kuten nyt vaikka Irakiin 2003. Amerikkalaisten pelien ja elokuvien ja omien sotakertomustemme historian kyllästämään ja värittämään todellisuuteen kasvaneille suomalaisille ”hyvän puolelta” syötetyn totuuden vastapainoksi jokin internetin hiekkalaatikoilla toimiva trollitehdas on yhtä tyhjän kanssa, etenkin, jos se yrittää ajaa sellaisen valtion agendaa, jota kohtaan saamme epäluulon jo äidinmaidossa.

Kuten edelläkin totesin, internet on niin väärällään nimetöntä ja provosoivaa trollausta, että journalistin vihkiytyminen näin laaja-alaiseen ilmiöön vain yhdestä lähtökohdasta ja kapeasta näkökulmasta on nähtävä pyrkimyksenä vaikuttaa mielipiteisiin. Venäjätrollijahdissaan toimittaja Jessikka Arolta ja kumppaneilta on tuntunut jäävän huomaamatta, että eihän tässä maassa uskalla Venäjästä positiivista sanaa sanoa kukaan omalla nimellään, kun rajalle ja saunan taakse kyyditsijöitä on tarjolla jonoksi asti.

kimmokautio
Muut Hämeenlinna
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Varavaltuutettu Hämeenlinnassa. Vapauden liiton eduskuntavaaliehdokas Hämeessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu