Hiilamon kaksoisstandardi
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo (vihr.) kirjoitti tänään 4.8.2018 Etelä-Suomen Sanomien lukijapalstalla populismin pysäyttämisestä totalitarismilla flirttaillen. Keinoksi hän esittää esimerkiksi sosiaalisen median keskustelujen rajoittamista.
Hiilamon kirjoituksessa on hurja kaksoisstandardi. Hän kirjoittaa:
”Sosiaalinen media ruokkii vastakkainasetteluja myös siksi, että se on antanut entistä isommat aseet liberaaleja eliittejä puolustaville ajatuspoliiseille.
He puolustavat kirkasotsaisesti omia ”oikeita arvojaan” väärinajattelijoiden vähäisempiäkin puuskahduksia vastaan, mutta tahtomattaan nämä ajatuspoliisit kärjistävät keskustelua ja radikalisoivat toisella tavalla kokevia ja ajattelevia.”
Minun on vaikea ymmärtää millä muulla tavalla sosiaalista mediaa tulisi rajoittaa, kuin vapaata keskustelua rajoittamalla? Mitä tällainen rajoittaminen sitten voisi sisällöllisesti olla? Rajoitetaanko vihapuheen lisäksi myös hyvesignalointia, jotta ”oikeita arvoja” ajavat ajatuspoliisit saadaan kuriin? Rajoittamisnäkemys on itsessään elitistinen. Ketkä sitten olisivat oikeita ihmisiä toimimaan sosiaalisen median siivoojina ja ajatuspoliiseina? Kyse on klassisesta poliittisen filosofian ja demokratian oikeuttamisen ongelmasta: Jos halutaan, että vain valveutuneimmat päättävät, kuka päättää, ketkä ovat valveutuneita?
Hiilamo pohtii kirjoituksessaan rautalankateoriaansa, jonka mukaan populismin nousun syynä olisi eriarvoisuus. Oma rautalankateoriani hakee vastauksia pikemminkin Hiilamon esittämän kaltaisesta ylimielisyydestä, joka on nimenomaan elitististä. Mielestäni kyse on erilaisten totuuksien ja mielipiteiden eriarvoisuudesta ja ihmisten sekä vanhojen ja uusien medioiden eriarvoisuudesta sanansaattajina. Perinteinen media on ottanut vaihtoehtoisten medioiden ja sosiaalisen median nousun myötä oikean totuudenkertojan roolin, Suomessa tätä ilmensi esimerkiksi taannoinen päätoimittajien julkilausuma ”Luotettavan median puolesta” alkuvuodesta 2016.
Hiilamon kommentoidessa sosiaalisen median ja internet-foorumeiden sekä vaihtoehtojulkaisujen roolia, voi rivien välistä lukea harmituksen siitä, että perinteisen median totuuden portinvartijarooli on romahtamassa ja kaikenlaiset ajatukset pääsevät esteettä esiin. Perinteinen media saa syyttää romahduksesta itseään.
Sananvapaus on perinteisesti esitetty demokratiaan oleellisesti kuuluvana, mutta hupskeikkaa, kun todellinen sananvapaus nostaa päätään, se onkin täynnä Venäjän trolleja, maahanmuutosta ja vaikkapa Yhdysvaltojen demokratian ja ihmisoikeuksien viennistä ja kaksoisstandardeista kertovia totuuksia, epähygieenisiä, inhottavia mielipiteitä ja omaa oikeamielistä maailmankuvaa rajusti ravistelevaa sisältöä. Tässä perinteisen median hallitsemassa meritokratiassa kaikenmaailman tittelituuret pääsevät pitkälle egoaan pönkittävällä pätemisellä. Uudessa ajassa totuuksia ei tehdäkään enää toistolla ja kertojan uskottavuudella, vaan sisällöllä, sanansaattajia ampumatta. Se on kauhistus niille yksinkertaista oikeaa ja väärää maailmastaan etsiville ressukoille, joille epävarmuus omasta oikeassaolosta ja totuudesta on kauhun paikka.
Käsillä oleva uusi aika on erityisesti ”läntisessä arvoyhteisössä” peiliin katsomisen paikka. Brexit ja Trump eivät ole sen populistisempia ilmiöitä, kuin perinteiset vaalilupaukset ja niiden pettäminen valtaan pääsyn jälkeen. Päinvastoin ne ovat anti-elitistiä ilmiöitä, jotka ovat johtaneet todelliseen turbulenssiin. Kansat, jotka niin monta kertaa ovat äänestäneet muutoksen puolesta, eivät ole saaneet toivomaansa kuluttajansuojaa. Esimerkiksi Brexit johtui näkemykseni mukaan EU:n federalistisen eliitin kyvyttömyydestä kuunnella niitä ääniä, joiden mukaan liittovaltiokehitys on mennyt liian pitkälle. Kun Euro ei toimi valuuttana, eikä EU kansallisvaltioita alistavana rakenteena, sitä kannattaisi muuttaa suosiolla ja hallitusti, eikä jääräpäisyydellä odotettavissa olevan vääjäämättömän hajoamisen kautta. EU löyhänä kansallisvaltioiden liittona on koko Euroopan etu, mutta liittovaltioistuvana rakenteena tuhoon tuomittu.
Hiilamon kaltaisia vihreitä elitistejä yhdistää usein katteeton edistys- ja hyväuskoisuus, joka on kuin edellä mainitun jääräpäisyyden lyhyt oppimäärä. Siihen kuuluu konservatiivisten kantojen moittiminen milloin 30-luvulta kotoisin olevina, milloin kylmän sodan aikaisina, riippuen mistä asiasta on kyse. Omasta edistyksellisyydestä ollaan totuttu olemaan varmoja. Valitettavasti ympäröivä todellisuus osoittaa kipeästi sen, että joskus pari askelta taaksepäin olisikin oikeasti sitä edistystä.
Heikki Hiilamo: Miten pysäyttää populismi? https://www.ess.fi/Mielipide/art2475509
Kimmo hyvä, erinomainen kirjoitus.
Olen nyt keskustellut, kuunnellut ja katsellut USA:n meininkiä seitsemän viikkoa paikan päältä, seitsemänä vuotena peräkkäin. Masentavaa miten tarkasti eurooppalainen ja suomalainen mediamaisema ja diskurssi on kopioinut sen ylimielisyyden, jolla täällä suhtaudutaan ”väärinajattelijoihin”.
Kaikkien fiksuimmat ihmiset (joihin en seuraavan mukaan määritelmällisesti kuulu) eivät vie asioita päätyyn, mutta he kyllä pistävät merkille, miten väärinajattelijat leimataan paitsi tietämättömiksi, myös barbaarisen sivistymättömiksi. Olen kuullut kommentteja ulkoisesti TODELLA fiksuilta ihmisiltä, miten Trumpin kannattajat asuvat USA:n ”fly over zone” -alueella mökeissä, joissa ei ole sen paremmin verhoja kuin lasejakaan ikkunoissa.
Heille ei demokratia kuulu.
Tällainen ei pääty hyvin, sillä kaikkein tietämättömin / kouluttamattomin / sivistymättömin ihminenkin tajuaa, kun häntä kusetetaan pitkään ja hartaasti. Kun mikään muu vaikutuskanava ei häntä enää helpota, mitä seuraa? Besserwissereiden kanssa ei enää jakseta vääntää, vaan ne viedään saunan taakse (vrt. kulttuurivallankumous, jonka aikana sivistyneisyys ei ollut erityisen korkeassa kurssissa).
Kun itse itsensä fiksuiksi julistaneet ovat niin oman fiksuutensa lumoissa, että paitsi lakkaavat kuuntelemasta, myös estävät mielestään tyhmempiä puhumasta, ollaan todella vaarallisilla poluilla.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin toivoin trumppia presidentinvaalien voittajaksi, ei hänen kampanjansa vuoksi, vaan niin suunnattoman median dissaamisen vuoksi. Hillary oli myös huono vaihtoehto. Bernietä toivoin alussa.
Ilmoita asiaton viesti
Kimmo Kautio, en löydä mistään mitä puoluetta edustat? Sinisiä?
Enkä ymmärrä mikä tuossa Hiilamon kirjoituksessa oli vasemmistolaista?
Blogisti:
”Keinoksi hän esittää esimerkiksi sosiaalisen median keskustelujen rajoittamista.”
Hiilamo:
”Some-kulttuuri täysremonttiin
Vihdoin eri puolilla maailmaa – viimeksi Isossa-Britanniassa – on herätty siihen, että sosiaalista mediaa on säänneltävä. Sääntely lienee välttämätön, muttei riittävä ratkaisu demokratian pelastamiseksi.
Sosiaalisen median keskustelukulttuuri kaipaa täysremonttia, jonka pitäisi alkaa jo siitä, miten lapsia opetetaan kirjoittamaan ja miten aikuisten tehtävä on toimia hyvänä esimerkkinä myös sosiaalisessa mediassa.”
Hiilamon kirjoituksesta tämä ei oikein aukene. Se mistä hän mainitsee voi olla samanlaiset säännöt kuin esim. täällä Usarissa on?
Olen kyllä sensuuria vastaan, mutta vaikea sanoa missä Hiilamon raja menee.
Hiilamo on Vihreä ja yleisesti Vihreät ovat oikealla, ei vasemmalla.
Eduskunnasta tiedän vain yhden Vihreän naisen, jota voisi sanoa olevan kallellaan vasemmalle.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Henry, kyllä vihreiden enemmistö kansanedustajista kuuluu kyselytutkimusten mukaan vasemmistoakselille. Kuvaus on tehty ennen 2015 eduskuntaan valituista kansanedustajista, joten tuosta puuttuu ainakin puheenjohtaja Touko Aalto, jonka aate pohjaa kommunismipuolueeseen. Vain kaksi-kolme noista edellisen eduskunnan vihreistä voitaisiin tuon kuvakaavion mukaan katsoa keskustaan kuuluvaksi.
https://yle.fi/uutiset/3-7940206
Ilmoita asiaton viesti
Juu, kyselyn perusteella kylläkin.
Tuon kyselyn mukaan Vasemmistopuolue on konservatiivisempi kuin Vihreät?! Ei sen puoleen, mielestäni Vassarit ovat aika pihalla omista arvoistaan.
Vihreät tekevät monessa suuressa kaupungissa yhteistyötä Kokoomuksen kanssa.
Kun olin Vihreiden jäsen, niin olin aika äimän käkenä kun kuulin ”miksi nyt pitää tehdä näin tai noin”.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Johtuisiko tuo mainitsemasi vihreiden yhteistyö kokoomuksen kanssa ns. poliittisesta valtataistelusta monissa kunnissa. Ainakin kokoomus mielestäni on hyvinkin selvästi tekemässä vihreää politiikkaa. Tuskinpa vihreät kuitenkaan kokoomuslaista politiikkaa? Ei ainakaan omasta mielestäni valtakunnan politiikassa.
Onkohan kokoomuksen puolueeseen ”eksynyt” joitakin vihreitä aiemmin edustaneita henkilöitä? Miksi ajattelen noin. Syy siihen voisi olla se, että kokoomuksesta on parempi mahdollisuus päästä vaikuttamaan politiikan kentällä kunnissa/valtakunnan tasolla.
Ilmoita asiaton viesti