Kimmo Kautio Kokoaan Suurempi Suomi

Miksi politiikka on rikki - ja miksi silti pitäisi yrittää?

Maleksin tänään hetken paikallisessa, erään kansantaiteilijan mukaan nimetyssä kauppakeskuksessa, kun huomasin kirjakaupan mainoksista Kimi Räikkösen tokaisseen kirjassaan, että ”hienointa olisi, jos formula ykkösiä voisi ajaa tuntemattomana.” Sanoisin saman politiikasta.

Houkutteleeko politiikka riittävästi oikeanlaisia persoonallisuustyyppejä ehdokkaiksi? Siinä missä vaalityö vaatii halua saada huomiota ja paistatella valokeilassa, vaatisi hyvien ja isänmaan edun mukaisten päätösten tekeminen kaiketi kuitenkin asiakeskeisyyttä ja kykyä syvälliseen, lateraaliseenkin ajatteluun. 
Löytyykö sitä välttämättä niiltä ihmisiltä, jotka vaalityössään ovat suuna ja päänä, siellä ja täällä? Sirkustelevat ja räpsivät jatkuvalla syötöllä kuvia omasta naamastaan? Miten hyviä päätöksiä tekevät ja miten hyviä lakeja säätävät ihmiset, jotka ulkoistavat politiikan sisällön avustajakunnalleen ja tarvitsevat mielipidekirjoitusten synnyttämiseenkin haamukirjoittajan palveluita?

Poliittisesta päätöksenteosta viisastellaan usein, että asiat riitelevät, eivätkä suinkaan ihmiset. Vaalityössä kyse on nykypäivänä enemmän ihmisistä, vähemmän asioista. Ihmisiä pitäisi osata kerätä ympärilleen tukijoukoiksi. Pitäisi itse kerätä rahaa vaalityöhön ja valjastaa myös tukijoukot siihen. Pitäisi voittaa kansalaisia puolelleen lyhyessä ajassa. Ekstroverteiltä tämä kampanjointi käy, introverttiä se väsyttää. Samoin se käy mainostoimistoilta, joilta saa nasevat sloganit ja näyttävät grafiikat. Raha puhuu ja sonta kävelee, englanninkielistä sanontaa mukaillen.

Miten introvertti ehdokas tavoittaa yleisönsä parhaiten? Miten kerätään tukijoukko ympärille, kun kahden ystävyyssuhteenkin ihmiskeskeinen hoitaminen tuntuu usein mahdottomalta? Ja miten vahvistaa sitä, että äänestäjät erottavat mainostajien rakentamat kiiltokuvabrändit aidoista, kun fiksuillakin ihmisillä tahtoo vaalikiimassa olla taipumusta mennä helppoheikkimeininkiin mukaan? Miten äänestäjä löytää Suomen syöjien ja liittovaltiomiesten joukosta tulevaisuuden valtiomiehet?

Viime eduskuntavaaleissa luotin asiakeskeisyyteen. Kirjoitin ja puhuin tärkeäksi kokemistani teemoista. Asiapitoiset kirjoitukset saivat muutamia kommentteja vakiintuneilta lukijoilta ja muutamia linkin jakoja sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan vain muutamia päiviä ennen varsinaista vaalipäivää kirjoitin tarinaa omasta elämästäni. Blogin lukijamäärät ja somejaot rysähtivät katosta läpi. Tarinallistaminen on päivän sana markkinoinnissa, valitettavasti siihenkin on ammattilaiset ostettavissa.

Inhimillistä on, että ihmiset kaipaavat inhimillisiä ja samaistuttavia tarinoita. Silti toivon todella, että sekä euro- että eduskuntavaalit olisivat tulevana vuonna ennen kaikkea sisältövaaleja. Suomi tarvitsee itsenäisyyden, liittoutumattomuuden, yhteiskuntarauhan, oman kansan ja rajojen puolustajia ilman itsekorostuksellista hyvesignalointia ja ”mitä muut meistä ajattelevat” -mentaliteettia.

Presidentti Urho Kekkosen sanoin: 
”Perustavoitteemme on Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaaminen kaikissa olosuhteissa ja sen myötä huolenpito kansalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tämä kulkee kaiken muun edellä.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Presidentti Urho Kekkosen sanoin:

"Jos nuorukainen myy 10 grammaa marijuanaa, joka ei tee kissankipeää sen polttajalle, hän saa sakkoa tai vankeutta. Se on tietenkin oikein, sillä marijuana on vaarallinen nautintoaine. Mutta ministeriö, jonka tulee vastata maan raittiusoloista, sallii naurettavaan hintaan myydä sellaista alkoholia, joka kuin rotanmyrkky tappaa sen vakituisen nauttijan.

Mikä oikeusvaltio tämä on?"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset