Kimmo Kautio Kokoaan Suurempi Suomi

Lapsen oikeudet, perhearvot ja syntyvyys

Kuluva viikko on lapsen oikeuksien viikko ja tänään 20.11. vietetään myös kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää. Olen huolissani suomalaisten lasten oikeudesta ehjään perheeseen ja kotiin. Pienten lasten vanhempien erot ovat tänä päivänä valitettavan yleisiä. Arviolta puolet avioliitoista päättyy eroon ja eroista kärsii vuosittain noin 30 000 lasta. Liian monet lapset elävät nykyisin kahden kodin elämää.

Kun eroamisen kynnys on vuosien saatossa madaltunut ja häpeän stigma hiljalleen poistunut, hyvin monella tänä päivänä täysi-ikäisyyden saavuttavista nuorista kotoa saatu malli parisuhdeongelmien ratkaisemiseksi on ollut ero. Luonnollisesti sama todellisuus vallitsee myös lasten kaveripiireissä.

Olen itse myös eronnut ja lapseni on vuoroasunut minun ja äitinsä luona vuoroviikoin nyt parin vuoden ajan. Pidän vuoroasumista hyvänä ratkaisuna eron jälkeen tietyn ikäisen lapsen kohdalla, mutta nyttemmin olen alkanut epäillä, onko vuoroasuminen enää niin oleellinen juttu, kun lapsella alkavat kaveripiirit tulla entistä tärkeämmiksi. Usein lapsi myös kaipaa joitakin tavaroitaan, kun koko omaisuutta ei voi raahata vuoroviikoin kodista toiseen. Joskus myös vaikkapa ihan välttämättömät vaatekappaleet jäävät väärään paikkaan.

Samaan aikaan olen itsekin elänyt vuoden verran ikään kuin kahdessa kodissa; vuoroviikoin pojan kanssa omassa asunnossa, vuoroviikoin uuden rakkaan luona. ”Kahden kodin” elämä on aiheuttanut itsellenikin henkistä kiintopisteen puuttumista. Kun laukkua pakkaa joka toinen viikko ja koko ajan on ikävä jonnekin, missään ei tunnu täysin kodilta. Levottomuus lisääntyy. Vaikka lapset ovat ehkä aikuisia sopeutuvaisempia, niin on selvää, ettei kahden kodin elämä voi korvata lapselle yhtä ehjää ja onnellista kotia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen sanoin: ”Vanhempien parisuhde on lasten koti.”

Molempien vanhempien pysyminen lapsen elämässä eron jälkeen on tietenkin ehdottoman tärkeää, mutta se on mielestäni kiinni vanhempien eron jälkeisistä väleistä, ei siitä, missä lapsi asuu. Toki on itsestään selvää, että vuoroasuminen tulisi tunnustaa lainsäädännössä ja vanhempien tasa-arvo etuuksien ja velvollisuuksien suhteen niissä tapauksissa varmistaa. Itse tein viime joulukuussa kansalaisaloitteen lapsilisän jakamisesta vanhempien kesken yhteishuoltajuustilanteissa. Mutta jotain pitäisi tehdä myös ehjän kodin säilyttämiseksi ja erojen ennaltaehkäisyksi.

Perinteisiä perhearvoja tulisi vahvistaa. Nuorissa perheissä tarvitaan enemmän ennaltaehkäisevää parisuhdeneuvontaa, jotta erojen määriä saataisiin laskuun ja lasten oikeus turvalliseen, ehjään perheeseen ja kotiin voitaisiin paremmin turvata. Jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisen lapsen syntymää olisi syytä lisätä vanhempien ymmärrystä esimerkiksi parisuhteen vuorovaikutustaidoista ja erilaisista persoonallisuustyypeistä ja niiden ominaispiirteistä.

Ja kun vanhemmat voisivat paremmin parisuhteissaan, selviäisivät ensimmäisen lapsen syntymän niille aiheuttamista muutoksista ja oppisivat pitämään suhteistaan huolta, asialla olisi vaikutusta myös syntyvyyteen. Eron jälkeen moni päätyy ratkaisuun olla tekemättä enempää lapsia, vaikka parisuhteen kestäessä sitä saattaisi harkita.

Lämpöä kaikille. Rakastakaa lapsianne: Pitäkää parisuhteistanne huolta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Kirjoituksesi on varmaan naisille. Naiset eroavat.

Miehet eivät. Eivätkä erityisesti jos perheessä on lapsia.

Korkeakoulutettujen osalta ero on 90%/10%.

https://www.telegraph.co.uk/men/relationships/1035...

Käyttäjän kimmokautio kuva
Kimmo Kautio

No...omakin kokemukseni puoltaa tuota, mitä sanoit, mutta kirjoitukseni on kaikille, joita asia koskee.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset