Kimmo Kautio Kokoaan Suurempi Suomi

Yhden totuuden siimeksessä

Hyppy tuntemattomaan, perinteisten puolueiden ulkopuolelle alkaa tuntua parhaalta ratkaisulta, minkä olen politiikan suhteen voinut tehdä. Voisi kai monimerkityksellisesti todeta, että tämä ratkaisu on tähtiliike.

Perinteisessä eksklusiivisessa puoluepolitiikassa rajoitin itse itseäni. Hölmöilin siinä aikani ja hain paikkaani. Puolueiden välillä loikkiminen näyttää varmasti huonolta joidenkin silmissä ja siitä saa helpon aiheen halpamaiselle länkytykselle, mutta entä sitten? Itselleni se on älyllistä rehellisyyttä. Pysähtyneisyys, fakkiutuminen johonkin turvalliseen, mutta rajoittavaan ideologiaan ei sovi ihmiselle, joka rakastaa ajattelua.

Nyt olen liekeissä. Allekirjoitan kaikki Seitsemän tähden liikkeen isot periaatteet sataprosenttisesti. Lopuista saan olla mitä mieltä haluan. Seuraavassa luettavaksi päivitettyä tuumailua omista arkistoista parin vuoden takaa, kun tekstiä jäi julkaisematta itsesensuurin vuoksi.

 

*******

 

Eräs entinen vasemmistotoverini heitti siis pari vuotta sitten minua Facebookissa seuraavalla lainauksella Tsekkoslovakian ja Tsekin entiseltä, edesmenneeltä presidentiltä Vaclav Havelilta:

"Pidä lähelläsi ihmiset, jotka etsivät totuutta ja juokse pois heidän luotaan, jotka ovat sen löytäneet."

Siltä istumalta siirryin Googlen ihmeelliseen maailmaan ja Michael Zantovskyn kirjoittama elämänkerta meni välittömästi lukulistalle. Ja se tuli myös luettua. Jos omaa ajattelua pitäisi kuvata kahdella lauseella vakuuttavasti, saattaisin käyttää edellisen lainauksen lisäksi myös toista sitaattia Havelilta:

"Ideologia tarjoaa ihmisille illuusion arvokkuudesta ja moraalista, tehden niistä luopumisesta helpompaa."

On varsin mielenkiintoista, että siinä missä joistakin jo autuaammille maille siirtyneistä maailman johtajista huokuu valtiomiesmäisyys jo kahdesta ensimmäisestä Googlen kuvahaun löytämästä sitaatista, sitä on äärimmäisen vaikeaa havaita oman aikamme poliitikoista, vaikka sitä etsimällä yrittäisi etsiä. Ehkä aika kultaa muistoja ja edesmenneet hahmot kasvavat jotenkin - ihmismielelle luonnollisen tuntuisesti - eläviä myyttisempiin mittoihin, mutta silti jotenkin tuntuu, että näistä nykyisistä valtaosaa ei kuolemakaan tässä asiassa ylentäisi.

Sen lisäksi, että nuo Havelin ajatukset istuvat tähän aikaan muutenkin hyvin, ne tulivat omassa mielessäni vielä enemmän ajankohtaisiksi luettuani - tuon Facebook-viestin kanssa samoihin aikoihin - uutisen ja muutamia siihen liittyviä kommentteja vasemmistoliiton entisen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen valinnasta ajatushautomo Liberan hallitukseen. Siimeksen ratkaisua vuoroin kiiteltiin, ihmeteltiin tai nähtiin jopa takinkääntönä vasemmiston joukoissa, koska puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi julistautuva Libera on tavattu yleisesti katsoa oikeistolaiseksi ajatuspajaksi. Eikö se kuitenkin olisi vasemmistolaisittain positiivista ja tavoiteltavaa kehitystä, että Liberankin hallituksessa olisi edes yksi vasemmistoliberaaliksi itsensä laskeva jäsen?

Siimes itse vastasi tuolloin syytöksiin hienosti: 

Suosittelen lukemaan vasemmistoliiton puolueohjelman vuodelta 1998, jota olen ollut tekemässä. Siellä kolmannen vasemmiston arvoista yksi on vapaus. Vapaus kuuluu kaikille. Suosittelen vilpittömästi kaikille ihmisille eri tavalla ajatteleviin ihmisiin tutustumista ja avoimen dialogin käymistä heidän kanssaan. Tämä on minun tapani sanoa ”ei kiitos” sille, että ihmisiä leimataan, leivotaan viholliskuvia ja ollaan aina samanmielisten joukossa.”

Sittemmin Siimes on ehtinyt jo erotakin Liberan hallituksesta. Tapaus ja Siimeksen saama kritiikki oli kuitenkin malliesimerkki siitä, miten huonosti vapaa ajattelu sopii ideologioista eläviin poliittisiin puolueisiin. Siimeksen kaltaisella ihmisellä saattaisi olla päivän politiikassa vaikeaa sekä oikealla että vasemmalla laidalla. YLE:n haastattelussa hän tuolloin totesikin, ettei löydä poliittista kotiaan puoluekentältä.

 

*******

 

Totuutta väsymättä etsivä ajattelu on jatkuvasti törmäyskurssilla totuuden löytäneiden ihmisten ajattelun kanssa, koska se elää, liikkuu ja muuttuu ajassa. Politiikka näyttää nostavan enemmän ja enemmän esiin lähinnä totuutensa ajat sitten löytäneitä; uskossaan vahvoja, omiensa äänillä. On kuitenkin ilo huomata, että ajattelijoille on vielä tässä yhteiskunnassa - jossain muodossa - käyttöä.

Ehkä politiikkakin kuitenkin tarvitsisi myös filosofeeraavia, itsenäisiä ajattelijoita, joille puolue ei ole mikään pyhän totuuden seurakunta? Itselleni puoluevalintaan riittävät yhtenevät ajatukset ulkopolitiikan suunnasta, puolueettomuudesta sekä Suomen valtiollisen suvereniteetin ja vähäväkisten puolustamisesta. Vasemmistoliitossa oli lopulta liikaa ääriajattelua, nykyinen keskusta on aivan liian oikealla, vihreät liian naiiveja ja demarit ovat…no…demareita.

Politiikasta näyttää nykyisin löytyvän lähinnä yksi puoli; sellainen raadollisuus, joka maalaa fiksut, laaja-alaisesti ja lateraalisesti ajattelevat ihmiset ennemmin tai myöhemmin nurkkaan omissa joukoissaan ja jättää vaille poliittista kotia. Viimeisin ja nimekkäin esimerkki tästä on ollut tietenkin keskustan hylkäämä Paavo Väyrynen, valtiotieteen tohtori, jonka omatunto lopulta ajoi uuden puolueen perustamisen tielle. Kun ei voi kannattaa isänmaalle vahingollista politiikkaa, niin ei vaan voi.

Eräs ystäväni sanoi minulle kerran politiikasta keskustellessamme, että älä kadota itseäsi. Tämä on heti edellä esitettyjen Havel-lainausten jälkeen paras neuvo, jonka poliittisessa toiminnassa ja perinteisissä puolueissa mukana oleville voi antaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit ()

Roy Bäckström

"Jos omaa ajattelua pitäisi kuvata kahdella lauseella vakuuttavasti..." :

"Pidä lähelläsi ihmiset, jotka etsivät totuutta ja juokse pois heidän luotaan, jotka ovat sen löytäneet."

"Ideologia tarjoaa ihmisille illuusion arvokkuudesta ja moraalista, tehden niistä luopumisesta helpompaa."

Näitä lainauksia ajatellen, mitä mieltä olet ilmastonlämpenemisestä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset