Kepu-optio

Tähtiliikkeen puheenjohtaja Paavo Väyrysen ilmoitettua eilen, että hän eroaa eurovaalien jälkeen tähtiliikkeestä keskittyäkseen presidentinvaaleihin ja "harkitsee pyrkimistä keskustan puheenjohtajaksi" koen tarpeelliseksi selventää lukijoilleni myös omaa tilannettani ja ajatuksiani, koska niitä on pariin otteeseen kysytty sitten eilisten uutisten.

Ensimmäinen vakava ajatus poliittisesta osallistumisesta pälkähti päähäni 24-vuotiaana nuorena kloppina vuoden 2007 eduskuntavaalien alla. Olen saattanut kirjoittaa jo aiemminkin, että keskusta oli minulle se aivan ensimmäinen puoluevaihtoehto, jota pohdin. Ensimmäiset ajatukseni politiikasta olivat kutakuinkin sellaisia, että ääripäät ovat pahasta, keskitie kultainen ja heikommista on ehdottomasti pidettävä huolta. Politiikkaan lähteminen jäi kuitenkin tuolloin vielä viideksi vuodeksi, kunnes vuonna 2012 kokeilin kuntavaaleissa ensimmäisen kerran siipiäni Hattulassa. Menestys ei ollut mainittavaa.

Sittemmin on tullut hieman parempaakin menestystä, tsemppaajia ja luottamustakin. Ajatuksetkin ovat jalostuneet hyvin vahvaksi periaatteelliseksi kolminaisuudeksi: Isänmaallisuudeksi, itsenäisyyden, puolueettomuuden ja rauhanvälittämisen perinnön sekä pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vaalimiseksi.

Tutustuttuani aikanaan keskustapuolueen linjaan ja toimintaan, petyin kuitenkin kovin. Ei keskusta ollut aidosti poliittisen kentän keskellä. Puolue on ollut ja on edelleen aivan liian oikeistolaisella ja uusliberalistisella linjalla. Myös sen suhtautuminen Euroopan unioniin on ollut aivan liian kritiikitöntä. Keskustapolitiikan ei pitäisi tarkoittaa oikealle eikä vasemmalle kumartelua, vaan ennen kaikkea tolkun isänmaallista, asiakeskeistä politiikkaa, jonka toteuttamiseksi puolueella ei ole itseisarvoa vaan välinearvo. Tärkeintä on reaalipoliittinen lähestymistapa ja politiikan sisältö. Sellaisen puolueen haluaisin olevan suomalainen valtionhoitajapuolue. Tähtiliike on tällä hetkellä lähimpänä sitä.

Poliittisen keskikentän huonoista vaihtoehdoista johtuen seikkailin vihervasemmistossa vuodesta 2012 aina vuoden 2018 syyskuuhun asti, jolloin lopullisesti ymmärsin jättää tuon yhden aikakauden taakseni. On epätodennäköistä, että nuo naivistiset liikkeet, vihreät ja vasemmistoliitto, tulisivat esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan ja muutamien muiden kysymysten suhteen sellaiselle realistiselle linjalle, jota voisi varauksetta kannattaa.

Kirjoitin pesäerostani vihervasemmistoon 17.9.2018 Uuden Suomen puheenvuoro-blogissani otsikolla Seikkailuni vihervasemmistossa on ohi. Tuon pesäeron jälkeen toimin näihin päiviin saakka kuntapolitiikassa ja olen ollut ehdolla ensin eduskuntaan ja tällä hetkellä Euroopan parlamenttiin sitoutumattomana toimijana tähtiliikkeen listalla. Vasemmistoliitosta erottuani en siis ole ollut minkään puolueen jäsen.

Tähtiliikkeen ehdokkaaksi lähtemistä edesauttoi vahvasti se, että puolue on aidosti kokoava voima, sen säännöt mahdollistavat kuulumisen mihin tahansa muuhun puolueeseen ja se on syntynyt tahdosta muuttaa Suomen ja keskustan linjaa. Perinteisellä linjallaan oleva keskusta olisi kuitenkin mitä suurimmassa määrin isänmaalle eduksi.

Vahvana kansanvallan kannattajana päätin huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen erota kunnallisista luottamustoimistani, jotka saavutin kuntavaaleissa 2017 vasemmistoliiton mandaatilla Hattulassa. Katsoin, etteivät eduskuntavaaleissa kotikunnasta saadut 11 ääntä oikeuta enää istumaan minkäänlaisissa kunnallisissa luottamustoimissa tällä vaalikaudella. Ilmoitin virallisesti eroavani luottamustoimistani Hattulan kunnassa 7.5.2019. Olen muutoinkin käytännössä asunut jo tovin Hämeenlinnassa, vaikka virallisesti olenkin yhä hattulalainen.

Sen lisäksi, että nuorena miehenä harkitsin keskustan jäseneksi liittymistä, harkitsin pyrkimistä keskustan ehdokkaaksi tämänkin kevään eduskuntavaaleihin. Juha Sipilän harjoittama keskustapolitiikan irvikuva oli kuitenkin sen tien henkinen este. Aika näyttää, poistuuko tällainen henkinen este tulevaisuudessa vai ei. Lähitulevaisuus näyttää myös sen, mihin suuntaan tähtiliike puolueena kehittyy.

Läpi koko poliittisen aktiivisuuteni aikakauden suhteeni keskustaan on ollut kuin virallisen Suomen suhde sotilasliitto Natoon: Liittymistä on pohdittu ja siitä on kuiskuteltu, mutta lopulta kuitenkin päädytty muihin ratkaisuihin. Tähtiliikkeen puitteissa toimiminen on toistaiseksi ollut hyvä ratkaisu, sillä tässä liikkeessä toimivalla poliitikolla on hyvä olla niin sanottu kepu-optio: Voi olla puolueisiin kuulumaton poliitikko, joka ylläpitää mahdollisuutta liittyä kepuun. Pitäisiköhän järjestää kannattajille kansanäänestys?

kimmokautio
Muut Hämeenlinna
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Varavaltuutettu Hämeenlinnassa. Vapauden liiton eduskuntavaaliehdokas Hämeessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu