Kimmo Kautio Kokoaan Suurempi Suomi

Lumedemokratiasta ja konsensus-politiikasta

Sain Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kymmenisen vuotta sitten kirjoittaman Lumedemokratia -kirjan luettua tuossa joitakin päiviä sitten. Ajatuksia herättävä ja monipuolinen teos, se on myönnettävä, vaikka nenään pyrkikin ajoittain raikkaan tuoksuinen tuulahdus kritiikitöntä uussuomettumista.

Kirjassa suomittiin aika kovinkin sanoin suomalaista politiikan konsensusta, jonka kirjassa arvioitiin perustuvan niinsanotun suomettumisen perintöön ja kolmen suuren puolueen ja niiden taustajärjestöjen määrääviin valta-asemiin.

Mielenkiintoista sinänsä, että Suomessa on ollut pitkään vallalla erittäin vahva lännettyminen, eikä konsensuspolitiikka ole silti kadonnut minnekään. Tätä suomalaista lännettymistä kuvaakin parhaiten sana uusssuomettuminen. Uussuomettumista puolestaan leimaavat täsmälleen samat ongelmat, kuin vanhaakin: väärää mieltä olevien sananvapautta pyritään rajoittamaan leimaamisen ja häpäisyn kautta. Itsesensuurista tulee vakava demokratian ongelma, kun päättäjät tai sellaisiksi pyrkivät suojelevat mainettaan.

Nykyisin emme kuitenkaan suuntaudu Neuvostoliittoon vaan sen tilalle pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi alamaisuutemme kohteeksi on taloudellisesti ja poliittisesti tullut Euroopan Unioni ja sotilaallisesti Yhdysvallat. Näitä edellä mainittuja huonoon valoon saattavia uutisia vaietaan kategorisesti tai kriittisyyttä harjoitetaan korkeintaan silkkihansikkaat käsissä. Nykypäivän konsensusta haastavat älyköt pyritään vanhaan malliin hiljentämään kovalla retoriikalla ja leimoilla.

Malliesimerkin tarjoaa Elina Lepomäki eilisessä facebook-päivityksessään. Kun Antti Rinteen hallitus uskalsi kirjata hallitusohjelmaansa, ettei Suomi salli alueensa käyttämistä ”vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”, alkoivat kokoomusäänet Lepomäen johdolla messuta, että kirjaus haiskahtaa YYA:lta. Retoriikka aiheuttaa kysymyksiä; Onko Suomen aluetta sitten edellisten hallitusten toimesta annettu vihamielisiin tarkoituksiin, jos hallitusohjelman kirjauksessa on jotain moitittavaa?

Uussuomettuneet näkevät vanhasuomettuneita olkiukkoja kaikkialla. Turvallisuuspoliittisessa kontekstissa överiksi menevä länsimielisyys muodostuu paradoksaalisella tavalla esteeksi länsimaiselle, vapaan keskustelun ilmapiirille, jota Boxberg ja Heikka kirjassaan peräänkuuluttivat.

Toinen asia, johon tekee mieli tuon teoksen osalta tarttua, on suomalaisen aluepolitiikan tyrmääminen järjettömänä. Aluepolitiikalla on monia hyvin perusteltavissa olevia hyötyjä ja se on erityisen suomalainen juttu, joka kytkeytyy sekä luonnovarojen hyödyntämiseen että huoltovarmuuteen ja asevelvollisuuteen ja koulutettuun reserviin perustuvaan alueelliseen maanpuolustukseen.

Perusvirhe kaikenlaisten itseään liberaaleina uudistajina pitävien viisastelijoiden ajattelussa on se, että malleja haetaan muualta, missä ruoho näyttää äkkiseltään olevan vihreämpää, minkä johdosta suomalaisia erikoisuuksia, kuten puolustusratkaisua tai hitaampaa kaupungistumista tuijotetaan mieluummin häpeäpaaluina, kuin järkevään pragmaattisuuteen perustuvina ylpeydenaiheina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Lumedemokratia kuva
Esa Heikkinen

Hyvä kirjoitus, olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Konsensus tarkoittaa nimenomaan lumedemokratiaa eikä asioihin voi millään saada muutosta kiitos poliittisten lehmänkauppojen joista ei kansalle kerrota. Vuosikymmeniä jatkunut perinne, kukin suuresta kolmesta puolueesta on vuorollaan oppositiossa jolloin näennäisesti asioita saadaan muutettua. Todellisuudessa vain hillotolppaväki vaihtuu ja politiikassa saadaan korkeintaan aste-eroja eli painotuksia johonkin suuntaan enemmän ja johonkin vähemmän. Nyt on siis Kokoomuksen vuoro olla oppositiossa.

Voisimme itse asiassa kolmen suuren puolueen vallassaoloajasta käyttää sanaa yksipuoluejärjestelmä jossa on yhden suuren puolueen alajaostoja jotka kaikki vetävät kotiinpäin mutta linjavedoissa sopivat aina asiat keskenään. Muutosta ei ole luvassa.

Vihreät eivät tuo muutosta vaikka saisivat ylivoimaisen vaalivoiton. Sosialistisena puolueena se ei tarjoa mitään uutta paitsi veronkorotuksia ja lisää sääntelyä ja valvontaa.

Pienpuolueiden asema on toimia hallitusenemmistön varmistuksena ja ne suostuvat kolmen suuren hallitusohjelmiin päästäkseen mukaan hallitukseen. Rkp osaa jopa lypsää.

Perussuomalaisilla tulee olemaan näytön paikka seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos he kykenevät pitämään pintansa ja linjansa ja saisivat todella merkittävän vaalivoiton eli jopa 30 - 40 % kannatuksen olisi mielenkiintoista nähdä syntyisikö meille kaksipuoluejärjestelmä entisen yksipuoluejärjestelmän sijaan.

Mutta kuten todettu ala-arvoinen leimaaminen, panettelu ja häpäisy tappaa asiallisen ja analyyttisen keskustelun nopeasti. On helppo tuomita asioiden kyseenalaistajat milloin rasisteiksi, putinisteiksi, ilmaston tuohoajiksi tai vaikkapa vain väärinajattelijoiksi. Asiallinen keskustelu vaatii pitkää pinnaa ja hyviä käytöstapoja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset